Lehdessä kirjoitettiin Kiskon Toijan koulun ruokapalvelun muutoksista (SSS 1.9.2009) ja samalla sivulla siitä, että Salo on allekirjoittanut Varsinais-Suomen ilmastosopimuksen. Sopimuksen tarkoitus on hillitä ilmastonmuutosta.

 

Kiitokset Raaseporin Sannäsin kyläkoululle seminaarista, jossa käsiteltiin pienten koulujen elämää. Tapasin seminaarissa useita huolestuneita kansalaisia, joilla oli omilla kulmillaan menossa taistelu kyläkoulun säilyttämiseksi. Kyläkouluthan ovat usein kuin vankikarkurit: kiivaan ajojahdin piinaamia.

 

Kouluverkon tarkastelun - lue: kyläkoulujen lakkauttamisen - tärkein kriteeri on talous. Siitä moni opetustoimenjohtaja saa käsikassaran, jolla mätkiä kouluja nurin. Kun sana 'talous' on lausuttu, on kaikki kuin automatiikkaa: koulu tai koulut on pantava kiinni. Tarinan kulku on kutakuinkin sama kaikissa Suomen kunnissa kautta maan:

1) Virkamies lausuu sanan talous ja selvittää, kuinka koko kunta menee konkurssiin juuri tämän pienen koulun vuoksi. Mitään täsmällisiä lukuja ei mainita ja jos mainitaan, ei niiden taustalla olevia laskelmia koskaan anneta julkisuuteen eikä kuntalaisillekaan. Ilmeisesti siksi, ettei niitä ole.

2) Kyläläiset vastustavat koulun lakkautusta. Kyläkoulu on kunnan omistamista tiloista käyttöasteeltaan ylivoimainen: seitsemästä illasta ainakin viitenä koululla on toimintaa. Koulu on kyläläisten olohuone. Kyläläiset epäilevät lehden palstoilla säätölukuja.

3) Virkamiehet jättävät talouden huomiotta ja selittävät, että pienessä koulussa opetus on huonotasoista. Kukaan ei osaa selittää millä tavoin tähän päätelmään on tultu, mutta totta se on kun virkamies niin sanoo.

4) Kyläläiset keräävät joukon pedagogiikan asiantuntijoiden lausuntoja pienen koulun opetuksesta.

5) Virkamiehet vetoavat siihen, että koulutie on vaarallinen tai koulu vaatii remonttia tai oppilaslukuennusteet ovat huonot. Vaikka lopullista syytä koulun lakkauttamiseen ei olekaan voitu osoittaa, on koulu kuitenkin lakkautettava. Piste.

 

Kaiken aikaa kylällä kerätään nimiä, vedotaan luottamusmiehiin, kirjoitetaan lehtiin, laaditaan selvityksiä ja tutkitaan jokainen nettisivu, jossa mainitaan jotain kyläkouluista. Kyläläisistä tulee perusopetuksen hallinnon asiantuntijoita, jotka voisivat selittää monta hankalaa asiaa jopa virkamiehille. Omassa kunnassani esimerkiksi kukaan ei tiennyt siitä, että kohdallamme oli ns. negatiivinen perusopetuksen valtionosuus. Kahdessakymmenessäneljässä Varsinais-Suomen kunnassa oli vuonna 2005 negatiivinen valtionosuus, joka yksinkertaistaen tarkoittaa, että niiden kouluissa oli liian vähän oppilaita suhteessa kunnan väkilukuun. Pienissä kunnissa tästä ei tiedetä mitään. Kun olimme selvittäneet, että Kisko menetti miltei 400 000 euroa vuosittain valtionosuuksia, olivat kaikki ymmällään. Vanhat luottamusmiehet kertoivat minulle, että meidän selityksemme oli ensimmäinen kerta kun kukaan kertoi heille miten perusopetuksen valtionosuudet toimivat. Valtionosuusjärjestelmä on niin monimutkainen luonnollisine logaritmeineen, ettei tässä maassa sen laatijoiden lisäksi ole kovin montaa, jotka sitä läpikotaisin ymmärtävät. En itsekään kuulu niin. Silti valtuutetut ympäri maan tekevät päätöksiä rennoin rantein aivan kuin ymmärtäisivät päätöstensä vaikutuksen kunnan talouteen. Todellisuudessa he eivät ymmärrä, eivätkä monet virkamiehetkään ymmärrä, sillä järjestelmä on monimutkaisuudessaan kuin suoraan Kafkan kynästä.

 

Mutta vihdoin asiaan: kunnissa tulisi kouluverkkopäätöksissä käyttää aina IHMISIIN KOHDISTUVIEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTIA (IVA), jolloin eri vaihtoehtoja vertailtaisiin muutenkin kuin niiden välittömän talousvaikutuksen kannalta. Menetelmä on maailmalla käytetty ja entisessä Stakesissa tutkittu. Siinä virkamies tekee yksinkertaisen vertailutaulukon, jossa kunkin päätösvaihtoehdon vaikutukset ihmisiin on arvioitu: ihmisten muuttoliike, liikenteen lisäys/väheneminen, ajankäyttö perheissä, henkilökunnan tarve, kaavoitus jne. ja lopulta myös talousvaikutus. Mutta vain yksi rivi vertailussa on euroja, sillä jokaisella päätöksellä on vaikutusta muuhunkin kuin rahaan. Vain näin voidaan nykytilanteessa saada esille päätösten TODELLISET vaikutukset, ja luottamusmiehille muutakin päätettävää kuin yksi esitys, ota tai jätä.

 

Esitänkin nyt, että kaikki luottamusmiehet vaatisivat kuntansa virkamiehille IVA-koulutusta. Asian voi hoitaa valtuustoaloitteella tai kuka tahansa kunnan asukas voi tehdä asiasta kuntalaisaloitteen. Omalla seudullani Ammattikorkeakoulu kykenee kouluttamaan virkamiehiä ja luottamusmiehiä menetelmän käyttämisessä. Ja IVA:n lisäksi tulisi ottaa käyttöön Lapsiin Kohdistuvien Vaikutusten Arviointi LAVA ja Sukupuolivaikutusten Arviointi SUVA. Koska maailma on muutakin kuin rahaa!