Eilen pyysin tyttäriäni (11 ja 9 v) viemään kirjekuoren eräälle kylässä asuvalle naapurille. Matkaa oli yhteen suuntaan noin kilometri. Tytöt lähtivät mieluusti, kun ilmakin oli hyvä. Jonkun ajan päästä he palasivat retkeltään ja hihkaisivat ulko-ovelta, että heillä on joulukuusi!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Joulukuusi?

Menimme koko perhe katsomaan kuusta, ja hieno se olikin: oikein soma ja tasaisesti kasvanut ja noin 140 cm korkea. Mutta mistä kuusi ilmestyi?

Tytöt kertoivat innoissaan, että he itse hakivat sen metsästä!

Juuri lähtöä tehdessään olivat he nähneet talon ohi ajaneen auton, jonka peräkärryssä oli kuusi. Siitä tytöt saivat idean, että samalla matkalla itsekin voisivat käydä hakemassa kuusen, ja ottivat mukaansa isänsä sahan. Kun sitten kirje oli toimitettu, olivat he menneet metsään ja valinneet sopivan kuusen, sahanneet sen ja tuoneet kotiin.

Minua nauratti ja hirvitti. Kuusihan oli varastettu, mutta toisaalta olin ylpeä kuusivarkaideni neuvokkuudesta. Pyynnöstä tytöt selvittivät karttaa piirtämällä mistä kohtaa matkan varrelta he olivat kuusen hakeneet. Tunsin metsän omistajan, joten soitin hänelle ja selvitin, että olemme varastaneet häneltä kuusen. Kertomuksen kuultuaan hän sanoi pohtivansa asiaa, mutta kehui samalla tyttöjen oma-aloitteisuutta. Sovimme kaiketi kuusen hinnasta myöhemmin.

Tytöille selvitettiin, että kaikki metsät ja puut ovat jonkun omaisuutta, ja ettei metsästä saa ottaa luvatta mitään muuta kuin marjoja ja sieniä (ja ehkä pajunoksia pääsiäiseksi). Metsissä lapsuutensa viettäneille metsä on yhtä yhteistä riemun valtakuntaa, eikä usein tule ajatelleeksi, että se on jonkun omaisuutta. Nyt asia on heille selvitetty, joten lisää kuusivarkauksia ei toivottavasti tule.