Lauantaina 28. helmikuuta kokoontui Turussa joukko kulttuurista kiinnostuneita seminaariin opetusravintola Alabaman tiloihin. Olin lupautunut juontajaksi ja lisäksi meidän Ellen ja Ester lausuivat pari Eino Leinon pilkkarunoa ihmisten suhtautumisesta kulttuuriin.

 

Koko seminaarin kohokohta oli uskomattoman hauska ja oivaltavasti kirjoitettu poliittinen satiiri, jonka olivat käsikirjoitusta myöten työstäneet joukko nuoren Katariinan opiskelijaseurakunnan kulttuuriharrastajia. Esitys oli niin loistava, että sille toivottiin heti uusintaesityksiä sekä livenä että mahdollisuutta nähdä homma nauhalta. Yleisö nauroi katketakseen eikä ollut uskoa korviaan kun kävi ilmi, että kyseessä on ihan harrastajapohjalta tehty esitys. Uskomatonta!

 

Kulttuurin tilaa ei kannata Suomessa ainakaan surra, sillä koko ajan tehdään ja tapahtuu monella rintamalla sekä ammattimaisesti että harrastajien hengen tuotoksena. Maaseudulla kulttuuritarjonta on erityisen usein puoliammattilaisten tai kokonaan harrastajien harteilla. Siksi on merkityksellistä, että tätä työtä tuetaan ja sille luodaan edellytykset. Jos raha on ainoa mittari kuntataloudessa (kuten joskus vaikuttaa olevan), niin tällaisen vapaaehtoistyön tukeminen tuo rahalle todella huimasti vastiketta. Vai luuleeko joku, että esim. laitosteatterin kiertueita voisi ostaa pikkurahalla?

 

Kunhan vielä saataisiin kuvataiteelle paikkoja esillä oloon. Julkiset tilat voisi täyttää vaihtuvilla näyttelyillä, sillä olisi mukavampaa virkamiehen puheille pääsyä odotellessa katsella taidetta kuin katsella valkoisia seiniä. Terveyskeskuksiin, kouluihin, virastoihin, kirjastoihin jne. voisi mahdollisuuksien mukaan laittaa esille taidetta vaihtuvasti, ei vain sitä yhtä mahdollisesti prosenttiperiaatteella hankittua esinettä.

 

Aikoinaan taiteen markkinointislogan kuului: Taidetta koteihin! Nyt voisi julistaa: Taidetta näkyviin!