Lehdessä kirjoitettiin Kiskon Toijan koulun ruokapalvelun muutoksista (SSS 1.9.2009) ja samalla sivulla siitä, että Salo on allekirjoittanut Varsinais-Suomen ilmastosopimuksen. Sopimuksen tarkoitus on hillitä ilmastonmuutosta.

Toijan koulun ruoka tuotiin tätä ennen tien toiselta puolelta muutaman sadan metrin päästä. Keskitetty ruokapalvelu vääjäämättä lisää kuljetuksia Salossa. Liikenteen päästötkin siis lisääntyvät samassa suhteessa. Fossiilisten polttoaineiden käytön on todettu kiihdyttävän ilmastonmuutosta.
Olisikin kiinnostavaa nyt nähdä laskelma, joka osoittaa, että lisääntyneet polttoainekustannukset ja lisääntyneet hiilidioksidipäästöt ovat jollain tavalla kansalaisten etu. Jos perusteena keskittämiselle ovat säästöt, voidaan kai rehellisyyden nimissä todeta, että kyseessä on oikeasti rahan lainaaminen omilta lapsiltamme. Tämän päivän lyhytnäköiset "kaikki mulle ja muista viis" -päätökset johtavat siihen, että tulevat sukupolvet joutuvat painimaan raskaiden tosiasioiden kanssa kun aikuisiksi varttuvat. Onko näiden järjestelmien suunnittelijoilla pokkaa katsoa silmiin näitä riistonsa kohteita kun ikävä totuus paljastuu?
Laajemmin asiaa tarkastellen voisi tulla siihen tulokseen, ettei yhteiskunnassamme ongelma ole se, että asutaan harvasti. Todellisuudessa ongelmaksi on muodostunut se tehokkuusvaatimus, jonka vuoksi kaikki palvelut on keskitettävä. Jos kylillä edelleen olisi kouluja, kauppoja ja muita palveluita, ei vanhuksia eikä lapsia pitäisi kuskata pitkiä matkoja. Koulujen keittiöt voisivat palvella yhteisöä toisellakin tavalla: kotonaan yksin asuvia vanhuksia voisi tuoda koululle syömään muiden seurassa. Näin poistettaisiin eräs vanhusväestön laajamittaisin vaiva: yksinäisyys. Nyt olemme sen sijaan lopullisesti päättäneet, että koululaiset eivät saa seurustella vanhusten kanssa, eikä koulu saa olla elämisen paikka, vaan tehdas, jossa lasten päihin kaadetaan tietoa ja suihin tehotaloudessa tuotettua ruokaa.