Perheemme joulu oli kuin Charles Dickensin kertomuksista, joissa köyhä päähenkilö pääsee rikkaiden suojatiksi. Kerron kuinka meille kävi: hyvän ystäväni perhe on huomattavasti varakkaampi kuin me. Ystäväni soitti minulle muutamia päiviä ennen joulua, että oli varannut perheelleen sviitin jouluksi Tampereen kylpylästä. Hänen perheensä ei halunnut kylpylään jouluksi eikä varausta enää voinut peruuttaa (se oli kai joku lomaosakejuttu). Siksi hän kysyi haluaisimmeko me mennä jouluksi asumaan kolmen makuuhuoneen, kolmen vessan, kahden kylpyhuoneen, porealtaan ja saunan lukaaliin Tampereelle järven rannalle. Kun kävi ilmi, että kaiken lisäksi asunnossa oli keittiö, tiskikone ja pesu- ja kuivauskone vaatteille, olimme valmiita kuin lukkarit sotaan! Keittiö oli tarpeellinen, sillä jos olisimme joutuneet syömään ulkona, ei meillä olisi ollut varaa ottaa lahjaa vastaan.

Ajoimme kuraisen autoparkamme kylpylän parkkiin, purimme lapset ja lahjat (enimmäkseen isovanhemmilta ja kummeilta) autosta ja elimme ruhtinaallisen lokoisat päivät Tampereella. Tajusin, että oli oikeasti virkistävää olla ilman tietokonetta ja tekemättömiä töitä, jotka tuijottavat nurkista syyttävästi.

Yhtenä päivänä törsäsimme perheelle liput kylpylän saunaan ja altaalle ja osallistuin itse vesijumppaan. Huhkittuani ikuisuuden, huomasin hallin kellosta, että vasta 20 minuuttia oli kulunut! Touhu jatkui kokonaisen tunnin ja jalkani ja käsivarteni tärisivät sen päätyttyä, mutta sillä hinnalla sai hyvän omantunnon, vaikkei ulkonäköä ehdittykään parantaa.

Viimeisenä iltanamme sanoi mieheni sen, mitä olin jo itse pohtinut: tällainen elämän kuluttaa kauheat määrät energiaa - siis sähköä jne. Olin jo itse laskeskellut, että hiilijalanjälkemme noista muutamasta päivästä on varmaan kaksinkertainen normaalielämään verrattuna. Lisäksi hirvitti laittaa kaikki palavakin tavara samaan roskikseen, tiedättehän: paperit, joilla kotona sytytetään saunaan ja lämpökattilaan tuli. Keittiössä oli biojätesanko erikseen, mutten löytänyt mitään tyhjennyspistettä sille. Laitoimme silti tunnollisesti ruuantähteet jne. biojätepussiin, mutta sen tyhjennys oli jätettävä siivojille.

Joulu oli ikimuistoinen ja toisenlainen, ja todellista lepoa meille vanhemmille, kun ei tarvinnut taloa lämmittää puilla, eikä tehdä töitä eikä siivota. Tuhannet kiitokset ihanalle ystävälleni Helsinkiin!