Luen työkseni erään poliitikon blogia. Kekkasin, että on kerrottava tavallisesta päivästään, ihan noin luettelonomaisesti.

Tässä siis: yksi retki eläinlääkäriin, yksi kuolleen marsun kuljetus, yksi autonstarttiavun antaminen apukaapeleilla, parturissa käynti, peräkärryllä polttopuiden hakemista, siivousta, leipomista, ruuanlaittoa, kirjoittamista, lukemista, kääntämistä, liikeneuvottelua, tuomarina toimimista (kotona lastenvälisissä kahakoissa), talon lämmitystä, villasukkien hommaamista villasukattomalle (ihan vaan suhteilla: itse en kykene eli malta). Näihin väliin mahtuu pyykinpesua ja siivoamista, vaatteiden peusa ja kuivatusta ja kadonneiden tavaroiden etsintää. Lisäksi musiikin kuuntelua, laulua, pianonsoittoa, puiden kantamista. Lasten kehumista ja sättimistä, opettamista ja ihmettelemistä. Paperipinojen järjestelemistä, laskujen maksamista ja niistä murehtimista.

Kaiken touhuamisen keskellä hienointa on kuitenkin perhe ja lapset. Ja se, että on vielä 17 vuoden avioliiton jälkeen ihan älyttömän rakastunut näiden lasten isään. Muistan joskus ihan alussa kysyneeni Stepheniltä, että milloinkohan sitä lakkaa olemasta rakastunut. Siihen hän vastasi suoraan, että ei miloinkaan. Silloin minua nauratti, mutta nyt olen vain onnellinen.